torstai 10. elokuuta 2017

Kesän paras piilopaikka löytyy joelta


Tämä kesä on ollut Etelä-Ranskassa hirmuisen kuuma ja olemme etsineet helpotusta koiran kanssa jokien ääreltä. Viime kesänä suuntasimme vielä välillä merenkin äärelle rannikon tungoksiin uimapaikkaa esimään,  mutta tuon villin koiraherran kanssa olemme päättäneet pysytellä ainoastaan maaseudun rauhassa. Useimmilla uimarannoilla koirat kun ovat kiellettyjä ja erityisesti tämän "eväsexpertin" kanssa ei sovi kävellä houkuttelevien piknik-korien ohitse liian läheltä....

Tämän kesän paras uimapaikka löytyykin joelta metsän siimeksestä. Se on meidän lähijoki tunnin kävelymatkan päässä tai joku muu rantapenkka tämän samaisen yli sadan kilometrin pituisen Argens-joen varrella. Kaikkein upeimmat vesiputouksetkin olemme jättäneet turistisesongin aikaan suosiolla väliin ja suunnanneet omiin piilopaikkoihimme nautiskelemaan viileästä virtaavasta vedestä.

Joinain päivinä neljänkympin helle on lamaannuttanut niin totaalisesti, että olemme jaksaneet raahautua ainoastaan naapurin uima-altaalle. Siellä vesikoiran lempipuuhaa on kopitella vettä suuhunsa letkusta, koska syvät vedet ovat vielä sen verran pelottavia, että karvakaveri tyytyy vahtimaan meidän uintihetkeä kiltisti uima-altaan reunalla istuskellen, kunhan saa välillä kunnon vesisuihkun kuonolleen.










perjantai 4. elokuuta 2017

Kesän viimeinen vuoristoseikkailu


Meillä oli mahdollisuus vielä yhteen lyhkäiseen vuoristoseikkailuun ja päätimme viettää tuon kesäyön lähivuorilla, jotta ehtisimme muutakin kuin istua autossa matkaa tehden. Halusimme joka tapauksessa mahdollisimman korkeille huipuille, sinne missä puut eivät enää kasva ja löysimme nämä aukeat maisemat Soleilhasin kylän tuntumasta Préalpes d´Azurin vuoristoalueelta laskettelukeskuksen vierestä.

Täällä ei ollut enää niin vihreää kuin korkeimmilla huipuilla Mercantourin ja Ecrinsin kansallispuistossa, vaan ruoho oli ehtinyt palaa karrelle kuuman auringon porottaessa. Maisemat muistuttivat kuitenkin niitä satumaisen kauniita murmeleiden kotikumpuja eikä suotta, nimittäin niitä ihania karvapalleroita löytyi yllättäen täältäkin muutama, vaikken ikinä olisi uskonut näin lähellä rannikkoa!

Murmeleiden kotikonnuilla sitten kiipesimme lähes kahden kilometrin korkeuteen Bernade-vuoren huipulle Mistralin tuulen puhaltaessa niin kovaa, että koirakin meinasi lähteä lentoon. Auringonlasku korkeuksista oli mykistävän hieno ja pimeän saavuttua laskeuduttiin takaisin alas laaksoon reissuauton suojiin yötä viettämään. Seuraavana päivänä pysähdyttiin matkan varrella rotkon syvyyksiin uimaan ja viilennyksen jälkeen uskaltauduttiin vielä keskelle helteistä peltoa heinäpaaleja pällistelemään.















Loppukesää voidaankin sitten kuvailla sanoilla tukala HELLE, ja katsotaan mihin kaikkialle päädymmekään helpotusta etsimään. Nyt siis taas uidaan.


tiistai 1. elokuuta 2017

Auringonkukkapelloilta vuorten huipuille


Roadtrippailun parhaimpia puolia ovat ehdottomasti sen suoma vapaus ja yllätyksellisyys. Maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja pysähtyä voi milloin mieli tekee. Joskus riittää, että ajelee edelliseltä yöpymispaikalta vain muutamia kilometrejä seuraavaan tukikohtaan, mutta välillä noustaan auringonkukkapelloilta ihan vuorten huipuille asti.

Kukkahattukoira oli tohkeissaan keltaisten kaunokaisten keskellä ja malttoi pienen jaloittelun jälkeen vetää muutaman tunnin tirsat ajomatkalla Ecrinsin kansallispuistoon. Sieltä löysimme yli kahden kilometrin korkeudesta niin upean yöpymispaikan vuorten keskeltä, että päätimme viihtyä kaksi yötä. Olihan meillä ohjelmistossa perustaa Tour de Francen kisakatsomo vuoren huipulle ja tehdä patikointiretki kolmelle upealle vuoristojärvelle.

Päätimme myös ottaa koirasta mallia ja pulahdimme jäätävään vuoristopuroon satumaisten kauniiden vuoristomaisemien keskellä.












perjantai 28. heinäkuuta 2017

Vauvamurmeleita ja vuoristojärviä


Olen tänä kesänä tullut siihen tulokseen, että kaunein paikka maan päällä lienee murmeleiden asuinympäristö.

Yli kahden kilometrin korkeudessa ruoho on raikkaan vihreää ja vuoristokukat koristavat purojen pientareita. Pienet vesiputoukset syöksevät jäätävää vettä alas laaksoihin ja yläjuoksulle suunnattuasi saatat löytää pienen söpön järven vuorten keskeltä. Huomaat, että kaikki lumi ei ole sulanut korkeuksista vielä edes heinäkuussa, vaan se täplittää rinteitä valkoisenaan liittyen pikkuhiljaa osaksi syvänsinisiä järviä ja puroihin virraten kaiken sen vihreyden keskellä.

Tähän upeuteen kun lisätään vielä kivenkoloista kurkkivat suloiset vauvamurmelit ja takajaloillaan seisova kimeästi kirkuva isompi pörröinen pötkylä, niin tiedät olevasi paratiisissa. Murmeleiden koti on niin kaunis!













Tämä kolmen järven vaivaton vain noin kolmen tunnin patikkakierros löytyy Ranskan Alpeilta Ecrinsin kansallispuiston pohjoispuolelta Valloiren lähistöltä. Serpentiininä ylöspäin mutkittelevan kuoppaisen hiekkatien varrelta löysimme mitä upeimman yöpymispaikan (bongaatko auton viimeisestä kuvasta?), jonka vierestä opastekyltti johdatteli ensin Lac des Cercesille ja sieltä Lac du Grand Banille sekä Lac Rondille.

Tuosta upeasta yöpymispaikasta kerron lisää seuraavassa postauksessa.



sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Tour de Francen kisakatsomo vuoren huipulla


Saavuimme illansuussa Ranskan puhutuimman urheilukilpailun tapahtumapaikalle Ecrinsin kansallispuiston pohjoispuolelle mutkittelevan vuoristotien varteen ja ohittelimme satoja matkailuautoja, jotka olivat saapuneet useasta eri maasta pyöräilijöitä kannustamaan.
Osa niistä oli tullut varailemaan parhaita tienvarsipaikkoja jo viikkoa ennen Col du Galibierille 2,6 km:n korkeuteen, mutta me päätimme vetäytyä yöpymään ihmispaljoudesta suosiolla hieman etäämmälle yli-innokkaan karvakaverin kanssa, koska pääseehään kisapaikalle seuraavana päivänä myös patikoiden!

Sopivan yöpymispaikan löydettyämme päätimme lähteä vielä iltakävelylle vuorille ja sattuman saattelemana saavuimme upealle näköalapaikalle juuri ennen auringonlaskua, josta voisi seurata 17. pyöräilyetapin puhutuimman pätkän lintuperspektiivistä.

Voilà! Ja täydellinen kisakatsomo seuraavalle päivälle oli löytynyt.















Istuskelimme kaikessa yksinäisyydessämme vuoren huipulla ja seurasimme kisahulinaa alas laaksoon parin tunnin ajan. Ensin paikalle saapui karavaani, joka koostuu pyäräilyjoukkueiden huoltoporukoista ja saattueista. Vilahtipa korkeuksista zoomaillessa yleisössä myös tutunnäköinen lippu, joten joku muukin suomalainen oli saapunut kannustamaan pyöräilijöitä.

Kun pyöräilijät lipuivat ohitse, me lähdimme patikoimaan samaa reittiä takaisin alas reissuautollemme vihreitä vuorenkumpuja pitkin ja bongasimme matkalla muutamia pörröisiä murmeleita.

Satumaisen kauniista leiriytymispaikasta raikkaan puron varrella ja patikkaretkestä kolmelle kauniille vuoristojärvelle luvassa juttua seuraavissa postauksissa.