perjantai 27. tammikuuta 2017

Vähän perspektiiviä ja vihiksiä Rivieralla


Ylhäältä katsottuna järvi näyttäytyy hauskanmuotoisena sinisenä länttinä ja sen rajat piirtyvät maisemaan niin tarkasti kallioita ja metsänrajaa leikaten, että on vaikea uskoa, että siellä on jossain rantakin. Vasta kun olet laskeutunut vuorelta alas, voit huomata että ylhäältä hahmoteltu vaalea alue onkin todellisuudessa leveä kaistale ja kun astelet rannalla kohti vesirajaa, niin huomaat vedenpinnasta heijastuvat vuoret. Ne samat, joille äsken kiipesit ja joilta laskeuduit alas.

Koirakin saattoi panna merkille näitä upeita maisemia Gorges du Verdonin kanjonilla sekä Sainte- Croixin järvellä innokkaan nuuskimisen lomassa. Mutta alamäessä ihmiset olivat ainakin aivan liian hitaita ja kömpelöitä, eivätkä pysyneet yhtään vauhdissa mukana kivikkoisella polulla.





Ranskan rivieralla ihmisasutus näyttäytyy pienenpieninä vaaleina täplinä kukkulan rinteille ripoteltuna, mutta katse kohdistuu asutuskeskittymän takana näkyvään pyramidinmuotoiseen niemenkärkeen (jos koiralta kykenee), koska olet Esterelin punaisilla vuorilla patikoituasi suuntaamassa sinne piknikille.
Cap Dramontin pyöreäkivisellä rannalla vietetty eväshetki onkin Tsuk-tsukin ensimmäinen ja ystävältä Suomesta tuliaisiksi saadut vihikset piilotetaan nopeasti tuulensuojaan intensiivisen katseen seuratessa vierestä.






Vuoret, järvi, meri, ja vihikset, sekä ystävän ottama kaverikuva Tsuk-tsukin kanssa.  Niistä on tämä postaus tehty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti