Saavuimme illansuussa Ranskan puhutuimman urheilukilpailun tapahtumapaikalle Ecrinsin kansallispuiston pohjoispuolelle mutkittelevan vuoristotien varteen ja ohittelimme satoja matkailuautoja, jotka olivat saapuneet useasta eri maasta pyöräilijöitä kannustamaan.
Osa niistä oli tullut varailemaan parhaita tienvarsipaikkoja jo viikkoa ennen Col du Galibierille 2,6 km:n korkeuteen, mutta me päätimme vetäytyä yöpymään ihmispaljoudesta suosiolla hieman etäämmälle yli-innokkaan karvakaverin kanssa, koska pääseehään kisapaikalle seuraavana päivänä myös patikoiden!
Sopivan yöpymispaikan löydettyämme päätimme lähteä vielä iltakävelylle vuorille ja sattuman saattelemana saavuimme upealle näköalapaikalle juuri ennen auringonlaskua, josta voisi seurata 17. pyöräilyetapin puhutuimman pätkän lintuperspektiivistä.
Voilà! Ja täydellinen kisakatsomo seuraavalle päivälle oli löytynyt.
Istuskelimme kaikessa yksinäisyydessämme vuoren huipulla ja seurasimme kisahulinaa alas laaksoon parin tunnin ajan. Ensin paikalle saapui karavaani, joka koostuu pyäräilyjoukkueiden huoltoporukoista ja saattueista. Vilahtipa korkeuksista zoomaillessa yleisössä myös tutunnäköinen lippu, joten joku muukin suomalainen oli saapunut kannustamaan pyöräilijöitä.
Kun pyöräilijät lipuivat ohitse, me lähdimme patikoimaan samaa reittiä takaisin alas reissuautollemme vihreitä vuorenkumpuja pitkin ja bongasimme matkalla muutamia pörröisiä murmeleita.
Satumaisen kauniista leiriytymispaikasta raikkaan puron varrella ja patikkaretkestä kolmelle kauniille vuoristojärvelle luvassa juttua seuraavissa postauksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti