Jos voisi pötkötellä keskellä tuhannen vihreän eri sävyissä hehkuvaa vuoristomaisemaa pehmeällä ruohomättäällä ja vetäytyä talven tullen pitkille nokosille paksun lumipeitteen alle omaan pesäkoloon.
Elämä murmelina voi vaikuttaa helpolta, mutta satumaisen kauniissa elinympäristössä on myös uhkia. Alppimaisemien ihailijat saattavat nimittäin kaahailla mutkaiset vuoristotiet suoriksi ja silloin on murmelilla kiire alta pois. Erityisesti kun tie sijaitsee Nizzan liepeillä Ranskan Alpeilla ja on yksi Euroopan korkeimmalla sijaitseva päällystetty ajoväylä. Col de la Bonette kutsuu luonnonystävien lisäksi luokseen myös kaikenlaisia kaahareita.
Vaaran uhatessa laaksossa kaikuu kimeä "iiiii"-vihellys ja murmelit tietävät olla kaverinsa ilmoituksesta valppaana. Aina ei kuitenkaan ehdi pois alta, ja serpentiineillä hurjastelijoiden vuoksi tienvarressa lojui suruksemme jyrättyjä murmeleita viikko sitten, kun olimme roadtrippailemassa Mercantourin kansallispuistossa. Minä yhdyin murmeleiden kimakkaan huutoon ja käskin kuskia hiljentämään entisestään, kunnes ajettiin vain pyöräilyvauhtia.
On outoa, että koirat ovat ehdottoman kiellettyjä kansallispuiston alueella, jopa kytkettynä, mutta minkäänlaisia nopeusrajoituksia emme sen sijaan nähneet. Pidimme kuitenkin Tsuk-Tsukin kiltisti autossa nokosilla ristiriitaisista säännöksistä huolimatta ja kiipesimme keskenämme valloittamaan Bonetten huippua 2862 metriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti