Roadtrippailua vuorilla

Kun edellisessä postauksessa juhlittiin Tsuk-Tsukin kymmenettä synttäripäivää Gorges du Verdonilla reissun viimeisenä päivänä, niin tämä kolmen yön roadtrippi starttasi jo pari päivää aiemmin Préalpes d´Azurin alueella huikeissa vuoristomaisemissa.

Ajelimme luonnonpuiston itäisimpään kolkkaan, jossa upein poimuvuoristo sijaitsee ja löysimme ensimmäisen yöpymispaikan Sigalen kylän läheisestä laaksosta, josta patikkapolku johdatteli jyrkästi ylös vuorenharjanteelle. Siellä korkeuksista saimme upean katsauksen poimuvuoriston ylle ja katse kantoi pitkälle aina Alppien lumihuipuille saakka.

Saimme nukkua yömme täydessä hiljaisuudessa autioiden vuorten syleilyssä ja aamulla oli hyvä jatkaa matkaa mutkaisilla vuoristoteillä. Ohitimme vihreitä laaksoja, pieniä kyliä kivitaloineen ja päädyimme monesti niin upeille pysähdyspaikoille, että olisi tehnyt mieli pistää leiri samantien pystyyn jo päivällä, mutta maltoimme ajella monen mutkan kautta Peyrouleksen kylille saakka. Sen ylärinteiltä löytyi mitä mainion yöpaikka hiljaisten vuorten keskeltä, jossa saimme kaikessa yksinäisyydessämme kirmata niityllä koiran kanssa sekä ihailla vuorten taakse laskevaa aurinkoa.

Kun seikkailukoira täytti 10-vuotta

Heräämme sikeästi nukutun yön jälkeen autiolta niityltä hiljaisten vuorten takaa paistaviin aamun ensimmäisiin auringonsäteisiin. Olemme jo edellisenä päivänä roadtrippailleet Préalpes d´Azurin alueella huristellen mutkaisia vuoristoteitä ja patikoineet mitä upeimmissa vuoristomaisemissa. Alkanut päivä on kuitenkin sitäkin erityisempi, koska seikkailukoira täyttää kokonaiset 10-vuotta!

Tsuk-Tsuk saa heti unenpöpperöisenä synttärihatun päähänsä ja juhlat voivat alkaa. Mitä ilmeisimmin, synttärisankarin lempiasialla, eli syömisellä. Herkkujen jälkeen kirmataan vähän niityllä ja hyvästellään mitä oivallisin leiripaikka hiljaisten vuorten keskellä. Matka jatkuu kohti tutumpia maisemia Gorges du Verdonin kanjonille sekä Sainte-Croixin järvelle, jossa on tarkoitus viettää roadtripin seuraava yö.

Käymme katsastamassa kanjonin upeimmat maisemat jyrkänteiden reunalla ja päädymme sen jälkeen tutulle kolmen tunnin patikkareitille. Polku laskeutuu alas kanjonin pohjalle turkoosivetisen joen rannalle, jossa patikkakoira saa pitää ansaitun juomataukonsa. Tähän vuodenaikaan on jo yllättävän lämmin ja autoon unohtunut vesipullo saa lipomaan suolaa suupieliltä. Onneksi sankari saa kuitenkin juodakseen ja polku siksakkaa takaisin ylös jyrkänteen reunalle auton luo. Tässä vaiheessa on viimeistään aihetta raikastumiseen ja suuntaamme kohti järveä.

Uskaltaudumme vain kastautumaan jääkylmässä vedessä, mutta vesikoira on jälleen elementissään. Se kahlailee innoissaan samalla järvivettä siemaillen ja ravistelee lopuksi märän turkkinsa meidän päällemme. Seikkailukoiran uintihetken kruunaa rannalta löytynyt luunkappale, jota se jäystää huolella pitkän tovin. Kun aurinko alkaa painua järven taa, simahtaa synttärisankari kaikkensa antaneena ajopuun taakse pötkölleen. "Party animalia" ei haittaa yhtään, vaikka se missaakin unillaan upean auringonlaskun, vaan tärkeämpää on päästä pian takaisin reissuauton luo, koska siellä odottaa mikäs muu, kuin synttäri-illallinen.

Rivieran 6 upeinta luontokohdetta

Jos Ranskan Rivierasta tulee lähinnä mieleen huvipursia, julkkiksia, tyylikkäitä rannikkokaupunkeja kahviloineen ja vilkkaine rantabulevardeineen, niin minulla on luonnonystävälle uutisia! Riviera on nimittäin myös mitä mainioin patikointikohde ja rauhallista luontoa löytyy yllättävän paljon.

Meidän kuusi suosikkiamme löytyvät Marseillen ja Nizzan väliseltä reilun 200 kilometrin rannikonpätkältä tasaisesti ripoteltuna ja tässä ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan listattuna lännestä itään.

    1. Calanques, Marseille

Etelä-Ranskan vuonot eivät ehkä vedä vertaansa Norjan vastineille, mutta nämä vaaleat kalkkikiviset rantakalliot Marseillen ja Cassisin välillä ovat Välimeren rannoilla jotakin ainutlaatuista. Kapeat vuonot työntyvät jyrkkien kallionseinämien sisään, joiden kätköistä löytyy toinen toistaan upeampia rantoja sekä kuvakulmia. Olemme käyneet Sugitonin sekä Morgioun vuonoilla jo vuosi takaperin ja viimeisin patikointireissu tähän upeaan kansallispuistoon suuntautui Calanque d´en Vau:lle pari viikkoa sitten.

    

    

2. Cap Canaille, Cassis

Ranskan korkeimmat rantakalliot nousevat äkkijyrkästi merestä Cassisin kaupungin edustalla kohoten aina 394 metriin. Jyrkänteen reunalla kulkee paljon polkuja, joilta avautuu huikeita maisemia Calanquen kansallispuistoon ja Välimerelle. Viimeisimmän roadtrippimme maagisin leiripaikka löytyi näiltä kallionkielekkeiltä.

     3. Cap Sicié, Toulon

Kun kaipailet hiljaisille rannoille ja mukaville poluille, kannattaa suunnata Toulonin läheiselle niemenkärjelle. Täältä löytyy useampikin pieni kivinen ranta, jossa saa ainakin helmikuussa uida täydessä rauhassa ja merestä jyrkästi nousevalta vuorenharjanteelta löytyy komeita maisemapaikkoja, joilla on hyvä vaikkapa leiriytyä reissuautossa.

    

4. Giens, Hyères

Etsi kartalta pitkä kalanpyrstöä muistuttava mereen työntyvä uloke, niin olet löytänyt Giensin niemimaan Hyèreksen läheltä. Niemen kapeimmalta kohdalta löytyy pitkä vaalea hiekkaranta ja iso laguuni, jossa flamingot pesivät. Kalanpyrstön läntiseltä haaralta löydät sen sijaan jylhiä rantakallioita, joilla hiljaiset patikkapolut johdattelevat hienoille maisemapaikoille. Täällä voisi viettää vaikka vähän pidemmänkin ajan biitseillen ja patikoiden, koska niemenkärjestä pääsee myös veneellä "kultaisille saarille", joista Port-Cros on erityisen suojeltu luontokohde.

    

5. Cap Taillat, Saint-Tropez

Saint-Tropezista ei tule ehkä ensimmäisenä mieleen koskematon luonto ja merenrantaa seurailevat luontopolut, jotka johdattelevat kauniille rannoille snorklailemaan turkooseihin vesiin. Hiljaisena vuodenaikana saat tallailla polkuja kaikessa yksinäisyydessä, mutta kesäisin reippaimmat auringonpalvojat ovat etsimässä joukolla sitä täydellistä uimapaikkaa. 

    

    

6. Esterel, Saint-Raphaël

Cannesin ja Saint-Raphaelin välissä komeilevat punaisina hehkuvat Esterelin vuoret, joiden päälle kiivettyäsi voit ihailla maisemaa kaikkiin ilmansuuntiin. Idässä voit nähdä Nizzan takana häämöttävät lumihuippuiset Alpit ja lännessä katse kantaa pitkälle länteen ainakin Saint-Tropeziin saakka. Tuliperäisyyden ansiosta nämä punahehkuiset huiput erottuvat maisemasta ja houkuttelevat luokseen patikoimaan. Esterelin alueeseen kuuluu myös Cap Dramontin niemenkärki, jonka edustalla mystinen saari antaa hyvän syyn seikkailla näillä punahehkuisilla kalliorannoilla.

Auringonpilkkuja ja aamusumua vuorenharjanteella

Kahden jännittävän roadtrippäivän jälkeen reissu kaipaa enää loppuhuipennuksen ja viimeisen yön leiripaikka löytyy vuorenharjanteelta Toulonin lähistöltä Cap Sicien niemenkärjeltä.

Päivällä on käyty uimassa sekä patikoitu jylhää rantaviivaa pitkin ja illan ohjelmassa on löytää enää hyvä maisemapaikka mukavilla kivipenkeillä varustettuna. Vuorenharjanteelta kun näkyy kaikkiin ilmansuuntiin ja upea auringonlasku on taattu kauniin helmikuisen päivän päätteeksi.

Pimeän saavuttua painellaan totuttuun tapaan reissuauton turviin katselemaan läppäriltä niin monta dokumenttia, kuin akku vain sallii. Koira vetää vieressä sikeitä ja kertomukset tien päältä muiden automatkaajien reissuista saavat oman mielikuvituksen laukkaamaan. Videoilta saa myös hyviä vinkkejä neljän pyörän päällä liikkuvan kodin rakennukseen ja työsuhdeautossa minireissuilla on hauskaa haaveilla tulevaisuuden omasta menopelistä, jolla voitaisiin kiertää vaikka koko Eurooppa ympäri.

Kun aamu koittaa, niin huomaamme parkkeeraaneemme automme vahingossa juuri oikein päin auringonnousun suhteen ja etupenkillä on mitä mainioin aamupalakatsomo vuorten takaa nousevalle kaasupallolle. Valon lisääntyessä päätämme vielä lähteä tutkimaan vuorenharjanteen polkuja, jotka illalla jäivät tutkimatta ja löydämme itsemme pian korkeuksista sumupilvien sisältä. Ne pyyhkäisevät harjanteen korkeimman kohdan yli huippuja hipoen, mutta suovat välillä kirkkaasinisiä hetkiä, jolloin Välimeri näyttäytyy taas kaikessa loistossaan.