maanantai 27. helmikuuta 2017

Kevättä ilmassa ja pulahdus Välimereen


Kun edellisellä roadtripillämme ihmettelin auringonottajia hiekkarannalla, niin taisimme pistää tällä kertaa sitäkin paremmaksi näillä "helmikuun helteillä".

Vaikka yöt ovat vielä viileitä, niin päivisin aurinko lämmittää niin kovasti, että tuntuu jo ihan Suomen kesältä! Ilmassa tuoksuu kevät ja värikkäät kukat loistavat kilpaa syvänsinisen Välimeren rinnalla. Mitäpä siinä sitten voisi suomalainen muuta tehdäkään, kuin pulahtaa uimaan, vaikka vesi on vielä ihan jäätävää!












Meidän karvavahvistuksemme jätti uinnit väliin Toulonin lähellä Cap Sicien niemenkärjellä, ja tyytyi vain vähän kahlailemaan. Meri kun on vielä vähän pelottava ja vesikin maistuu ihan suolaiselta, vaikka sitä lipoisi monesta eri kohtaa...

Normaalistihan Tsuk-Tsuk on varsinainen vesipeto, joka tykkää kahlailla ojat sekä lammikot korvanpäitä myöten, mutta meri vaatii vielä vähän totuttelua. Kuka hullu ranskalainen nyt muutenkaan menisi uimaan mereen jo helmikuussa!? Varsinainen etikettivirhe.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Maaginen leiripaikka kallionkielekkeellä


Yksi Rivieran huimimmista autoilureiteistä kiemurtelee Cassisin ja La Ciotatin välisellä vuorenharjanteella yllättävän hyväkuntoista ja leveää asfalttitietä pitkin. Näitä Route des Cretesiksi kutsuttuja näköalareittejä löytyy muualtakin Provencesta, mutta erityisesti tämä tarjoilee mitä upeimpia näkymiä Välimerelle ja sen rannoille.

Korkealta kallionkielekkeeltä voi tähystellä läheisimpään Cassisin kaupunkiin ja edelleen Marseillen suuntaan Calanquen kansallispuistoon, jonka komeat vuonomaisemat näyttäytyvät kaukana todellista pienempänä. Nämä rantakalliot kun ovat yhdet Ranskan jylhimmistä ja siksipä ympäröivä vuoristokin kutistuu sen rinnalla.














Päätimme omistaa tälle upeudelle kokonaisen päivän, yön sekä aamun ja parkkeerasimme reissuautomme mielettömälle näköalapaikalle. Tukikohdasta oli hyvä tehdä tutkimusretkiä joka suuntaan ja jännittävin polku löytyi jyrkänteen reunan alta. Kivivyöryvaaran vuoksi palasimme hyvissä ajoin takaisin ylös kielekkeen reunalle ihailemaan auringonlaskua ja siellä parkkipaikan reunassa meidän yksinäinen reissuautomme kimalteli ilta-auringossa. Horisonttiin painuva kaasupallo teki edessämme avautuvasta maisemasta entistäkin maagisemman.

Seuraavan aamun auringonnousu ei sekään ollut huono, vaikka jouduimme autoa vähän siirtämäänkin, että ennätimme patikoida jyrkänteelle, josta avautui näkymä itään. Pilvien takaa paistavat ensimmäiset säteet herättelivät aamu-unisia silmiä ja oli aika jatkaa matkaa auringon, eli Toulonin suuntaan. Siellä seuraavat seikkailut osoittautuivat niin keväisiksi, että päätimme pulahtaa uimaan Välimereen, mutta siitä lisää ensi kerralla.


tiistai 21. helmikuuta 2017

Biitseilyä ja patikointia


Luppakorva pääsi viikko sitten käymään roadtripillä Calanquesin lisäksi myös Giensin niemimaalla Hyereksen kaupungin lähellä. Tältä valaanpyrstön muotoiselta mereen työntyvältä niemeltä löytyy pitkä vaalea hiekkaranta ja sen lisäksi jylhiä rantakallioita, joilla patikoida. Biitsi on siitä erikoinen, että se sijaitsee kapealla vain parin sadan metrin levyisellä maakaistaleella, jonka toisella puolen sininen Välimeri lainehtii ja toisella puolen suuri kosteikko majoittaa suojiinsa flamingoja sekä muita vesilintuja. Tämän maakaistaleen läpi pääsee ainakin kesäaikaan ajamaan autolla Route du Sel nimistä tietä pitkin, mutta muuten se on rauhoitettu lintujen pesintäaikana.

Me parkkeerasimme reissuautomme ihan hiekkarannan tuntumaan ja biitsillä oli vielä alkuillasta paljon ihmisiä lenkkeilemässä, pyöräilemässä ja joku otti jopa aurinkoa näillä helmikuun helteillä (?).
Koirien tuominen rannalle on kielletty, mutta illan edetessä uskaltauduimme muiden koiranulkoiluttajien tavoin tassuttelemaan rantahiekalle ja ihastelemaan upeaa auringonlaskua.
Kun ilta pimeni, niin kaikki muut katosivat paitsi me, koska tarkoitushan oli viettää yö rannalla autossa nukkuen ja herätä reippaana ensimmäisiin auringonsäteisiin. Aikaisin aamulla patikkapolut kun ovat niin ihanan rauhallisia ja aamuaurinko värjää maiseman lämpimin sävyin.













Kuten viikko sitten, niin "viikonloppu" näyttäisi sijoittuvan meillä jälleen alkuviikkoon, joten lähdemme taas tänään tutkailemaan rannikkoa uusiin maisemiin. Nämä kahden yön roadtripit farmariautossa sujuvat koiran kanssa mukavasti ja kun näillä keleillä ei uskalla vielä raikastua meressä, niin oma suihku on paikallaan roadtripin jälkeen. Nämä minireissut ovat parasta juuri tähän vuodenaikaan.


lauantai 18. helmikuuta 2017

Etelä-Ranskan vuonoilla


Yhdet etelä-Euroopan komeimmista kalliorannoista löytyvät Calanquesin kansallispuistosta etelä-Ranskasta Marseillen ja Cassisin väliltä. Vaaleat kalkkikiviset jyrkänteet levittyvät kaupunkien välille 20 kilometrin matkalla ja henkeäsalpaavien maisemien joukosta voi huomata hyvin tutunoloisia vuonoja. Eivät ne sentään Norjan vuonojen veroisia ole, mutta Välimeren rannikolla jotakin aivan ainutlaatuista.

Olemme aiemmilla reissuilla ehtineet jo tutustua Morgioun ja Sugitonin vuonoihin ja tällä kertaa oli Vau:n vuoro. Calanque d´en Vau ansaitsee totisesti nimensä ja "Vau" tuli suusta ulos ihan luontevasti näiden maisemien äärellä.












Korkeimmalla Mont Pugetin huipulla yli puolenkilometrin korkeudessa tuuli niin kovaa, että luppakorvat lepattivat ja maisemia ihailtiin välillä pipokin päässä. Alhaalla vuonon suojissa turkoosi meri kimalteli kilpaa aamuauringon kanssa ja oli helppo todeta, että tämäkin roadtrip rannikolla oli erittäin onnistunut.


maanantai 13. helmikuuta 2017

Nyt on paras aika seikkailla rannikolla


Parasta tällä hetkellä ovat yöretket rannikolle Rivieran upeimpiin luontokohteisiin, jotka ovat meille jo ennestään tuttuja, mutta uudelle karvakaverille jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Näitä rannikkopolkuja on tullut koluttua tänä vuonna jo Saint-Tropezin luonnontilaisilla rannoilla kuun alussa ja viikko sitten Saint-Raphaelin kainalossa Esterelin punahehkuisilla vuorilla sekä kalliorannoilla.

Tärkeintä reissussa on ensiksikin löytää mukava rauhallinen yöpaikka hiljaiselta parkkipaikalta, joka tähän vuodenaikaan on osoittautunut todella helpoksi. Yöt ovat riittävän lämpimiä mukaville yöunille, mutta muut roadtrippailijat ja ylipäätään ihmiset loistavat silti poissaolollaan. Varsinkin auringon laskettua rannat ovat ihan autioita ja parasta viime reissulla olikin aikainen herätys reissuautosta mitä upeimman auringonnousun ihailuun.











Näillä retkillä pääasiassa kävellään sekä ihastellaan maisemia ja huomenna ollaankin suuntaamassa sellaiseen ympäristöön, että upeampia rannikkonäkymiä saa Euroopasta hakea! Tämän viikon seikkailu suuntautuu nimittäin Marseillen lähelle Calanquen kansallispuistoon, joka on tunnettu jylhistä rantakallioistaan ja Välimeren "vuonoistaan".

Nyt on todellakin paras aika seikkailla rannikolla ja kesän pahimman turistisesongin aikaan voikin sitten siirtyä patikoimaan vuorille. Etelä-Ranska on mitä mainioin roadtripkohde!