maanantai 6. helmikuuta 2017
Pilvien perässä vuorille
Kun reissuautosta oli heräilty entistäkin pilvisempään päivään ja tehty aamuinen kävelylenkki Cap taillatin niemenkärjelle, otettiin uusi suunta kohti vuoria pienen sateen ropistessa vasten auton tuulilasia. Mitä korkeammalle noustiin, sitä sankempi sadesumu leijaili vastaan ja ylhäällä määränpäässä, satojen metrien korkeudella merenpinnasta, avautui upea maisema Rivieran ylle. Tämä vuoren päällä sijaitseva pysähdyspaikka tulisi olemaan seuraavan yön majapaikkamme ja vaikka pilvet vyöryivätkin vauhdilla ylitsemme, oli aika taas suunnata seikkailemaan.
Reissuauto jätettiin lepäilemään komealle maisemapaikalleen ja vuorenharjannetta lähdettiin tutkimaan jalkaisin sekä tassuisin. Aivan sattumalta, mutkittelevaa metsätietä aikamme seurattuamme, saavuimme upealle näköalapaikalle, josta katse kantoi aina sinne samaiselle niemenkärjelle asti kymmenien kilometrien päähän, jossa olimme aamuisen kävelylenkkimme tehneet.
La Croix-Valmerin rannikkokaupunki komeili suoraan jyrkän kalliokielekkeen ja meidän allamme, mutta sadepisaroiden alkaessa tipahtelemaan kuonon- ja nenänpäihimme, oli aika lähteä palailemaan takaisin auton suojiin.
Sumupilvet tiivistyivät juuri ennen auringonlaskua, eikä maisemasta Rivieran ylle ollut enää tietoakaan. Siellä pilvien sisällä reissuatomme suojissa sitten evästeltiin ja katsottiin läppäriltä niin monta dokumenttia, kuin akku vain salli. Onneksi aamulla oli taas selkeämpää ja nouseva aurinko värjäsi pilvenhattaroita hehkuvan oranssiksi.
Tämä oli hyvä päätös vuoden ensimmäiselle roadtripille, joka saa jatkoa jo heti tänään, kun suuntaamme jälleen kohti rannikkoa hieman erilaisiin maisemiin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mahtava meno :) Koiran kanssa on hienointa patikoida, hommaan tulee ihan uusi tarkoitus. Siellä on varmaan hyvät säät patikoida, ellei vähän viileä? Suomessa kamala talvi ja Thaimaassa taas liian kuuma. Adoptoin eilen itselleni kaksi koiraa, joten Koh Lantan mäet ja rannat tulee koluttua taas joka päivä, aikaisin aamulla hellettä välttäen. Etelä-Euroopan säät kelpaisivat. T: Reissausta ja ruokaa
VastaaPoistaVoi että! Onnea kahdesta uudesta patikkakaverista :) Koiran kanssa on kyllä niin hauskaa tutkia näitä samoja vanhojakin polkuja, kun kaikki on sen mielestä niin ihanaa ja ihmeellistä <3 Ja meilläkin kilometrit vain kasvavat, kun tämän energiapakkauksen perässä saa olla koko ajan luontopoluilla. Tänäänkin tuli taas, ihan vahingossa, käveltyä melkein 15 kilometriä oman kodin läheisillä pikkuteillä, joilla ei ikinä käyty ilman koiraa, varsinkaan sadesäällä :D Helmikuu on täällä sateisimpia kuukausia, mutta pian taas koittaa kevät ja kuumimpana kesäaikana onkin sitten taas hyvä paeta vuorille, jotka vielä tähän vuodenaikaan ovat lumen peitossa :)
Poista