Etelä-Ranska on peittynyt valkoiseen

Maisema on muuttunut dramaattisesti parin viimeisen päivän aikana, kun etelä-Ranska on saanut lumipeitteen. Tämä harvinainen sääilmiö on tehnyt maisemasta täysin erilaisen ja sitä voisi kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin Provencessa.

Yleensä niin sininen taivas on harmaana ja välillä ihan sakeana lumipyrystä. Valkoinen kerros kuorruttaa kevään merkkejä, kun manteli- ja kirsikkapuu ehtivät jo availla ensimmäisiä nuppujaan. Nyt ne saavat vielä hetken odottaa valkoisen kuorrutteen alla keväistä kukkaloistoaan. Viinipeltojen mustat koukeroiset köynnökset ja oliivipuiden vihreät oksat kantavat varsillaan lumen painoa, joka kuitenkin sulaa nopeasti pois auringon taas tullessa esiin.

Värit katosivat hetkeksi ja nyt eletään tovi lähes mustavalkoisessa maisemassa. Eksoottista, mutta jotenkin niin tuttua....

Teräsmummo ja superpappa voittivat vuoren

Meidän rautainen eläkeläispariskunta osoitti jälleen kerran miten helppoa on kiivetä vuorelle ja tulla sieltä alas, kun on koira. 

Vaikka kummallakin on kertynyt ikää kohta jo 11-vuotta, niin luppakorvien into patikkapolulla on ihan naurettavan hauskaa katseltavaa. Molemmat etenevät maata nuuskien ja välillä teräsmummo saa vainun villieläimestä jolloinka mennään kovaa. Niin kovaa, että narun päässä roikkuvien ihmisten ei auta muuta kuin pistää tahtia kovemmalle. Ilman hihnaa kun näitä kumpaakaan ei uskalla päästää vapaaksi, kun ovat niin kovia jäljestämään ja hieman itsepäistä sorttia. Haluamme silti taata mahdollisimman paljon vapauden tunnetta pitkissä hihnoissa, jotka tosin nekin välillä pingoittuvat kireiksi kuin viulunkieli. Molemmilla on vielä tottelevaisuuskoulu hieman vaiheessa ja välillä on hyvä tehdä vähän kertausharjoituksia....

Mutta siihen vuoreen! Aix-en-Provencen kupeessa komeileva Sainte-Victoiren vuori ei petä koskaan. Saimme taas sinisen taivaan ja viihdyimme poluilla kuutisen tuntia upeita maisemia ihaillen. Luppakorvat lepattivat vuoristotuulessa ja kirkkaalla kelillä saattoi tähyillä aina Välimerelle saakka.

Nähdä meri ensimmäistä kertaa

Kun voimakas aalto iskeytyy rantakiviä vasten, on syytä ottaa muutama askel taaksepäin tai Ryn-Rynin tapauksessa jopa pari paniikkiloikkaa. Kun näkee meren ensimmäistä kertaa elämässään, on se luonnollisesti vähän pelottava asia.

Ryn-Ryn on viettänyt koko elämänsä vuorien keskellä Sisteronissa ja sielläkin päässyt pelastustarhalla vietetyn kuuden ja puolen vuoden aikana vain lyhyille lenkeille, koska koiria tarhalla on niin monta ja auttavia ihmiskäsiä aina liian vähän.
Nyt tämän yhden tarhakoiran elämä on kuitenkin mullistunut toden teolla ja se on päässyt koirakaverinsa Tsuk-Tsukin kanssa tänä vuonna jo kolmelle roadtripille. Kaksi kertaa on käyty vuorilla ja viimeisin reissu suuntautui Hyereksen lähistölle Giensin niemimaan jylhille rantakallioille sekä Toulonin hiljaisiin sopukoihin Cap Sicien niemellä.

Ranskan Riviera ja Välimeri tarjoilivat jälleen niin upeita näkymiä, että tämä retkiseurue meni monta kertaa sanattomaksi ja haukuttomaksi.

Joukkoomme liittyi uusi rescuekoira!

Niin siinä sitten kävi, että uusi vuosi toi mukanaan uudet kujeet ja joukkoomme liittyi toinenkin rescuekoira.

Tsuk-Tsuk oli osoittanut innostuksensa muita koiria kohtaan jo pitkän aikaa ja suretti kun sillä ei ollut yhtäkään vakituista koirakaveria, jota se tapaisi säännöllisesti. Muiden koirien kohtaamiset lenkillä menivät useimmiten vielä ihan plörinäksi, kun se oli karvakavereita nähdessään niin ylikierroksilla, että ne jopa vähän pelkäsivät meidän innokasta papparaista.

Mutta nyt Tsuk-Tsukilla on uusi tyttöystävä. Hänen nimensä on Ryn-Ryn ja hän on myöskin 11-vuotias seniori, joka vietti koiratarhalla pitkän ajan. Kokonaiset 6,5 vuotta, joten pakkohan se oli sieltä pelastaa.
Ryn-Ryn on sekoitus harvinaista ranskalaista metsästyskoiraa griffon nivernais:ta sekä jotain muuta ja sillä onkin aivan valtavan hyvä hajuaisti sekä into lähteä jäljestämään metsäpolulla villisikoja. Luultavasti joku metsästäjä on dumpannut sen tarhalle aikoinaan, kun siitä ei ole enää ollut mitään "hyötyä", mutta meitä Ryn-Rynin metsästystaidot hyödyttävät ainakin sen verran, että polkujuoksuharrastus senkuin lisääntyy toisen koiran myötä..... Sanotaan näin, että ei tarkoituksella, vaan olosuhteiden pakosta....

Mutta kukapa ei juoksisi tämän ihanan teräsmummon perässä!

Tsuk-Tsuk:han nimettiin reilu vuosi sitten höyryveturin äänen mukaan "tsuk-tsuk-tsuk-tsuk, kun se on niin innokas patikoija ja Ryn-Ryn sai nimensä luonnollisesti mopon mukaan: "Ryn-Ryn...ryn ryn ryyyyn!

Nyt meillä on sellainen huippukaksikko patikkapoluilla mukana, että pois tieltä risut ja männynkävyt! Tämä eläkeläispariskunta on täyttä rautaa ja tänä vuonna on ennätetty tekemään seikkailu jo mm. korkeille vuorten huipuille pilvien yläpuolelle Ranskan Alpeilla ja lisää roadtrippejä on jo suunnitteilla.

Kannattaa myös seurata rescuetassujen seikkailuita Instagramissa, jossa päivitystahti on paljon tiuhempaa kuin blogin puolella!