maanantai 21. elokuuta 2017

Jokiveneilemässä


Koko pitkä kuuma kesä on etsiskelty helpotusta helteeseen vesistöjen ääreltä ja oma lähijoki on osoittautunut kaikkein rauhallisimmaksi pulahduspaikaksi turistisesongin aikaan. Uitu on varmaankin jo sata kertaa, joten kaipasimme vähän vaihtelua vesileikkeihin.

Olen haaveillut kajakista tai suppilaudasta jo jonkin aikaa, mutta kauhistellut niiden hintoja urheilukaupoissa. Kodin väliaikaisuus ja koiran istuttavan veneen tarve pisti aivot raksuttamaan. Miksipä ostaa uutta, kun voi itse rakentaa oman jokiveneen, joka mahtuu vieläpä sopivasti auton konttiin! Tai mikälie suppilaudan sekä kajakin risteytys tuo nyt onkaan, joka syntyi viemäriputkista, uretaanilevyistä, vanerista sekä laudanpätkistä, joista muotoiltiin tietenkin vielä myös melat.

Voilà! Ja Monsier luppakorvan lautta oli valmiina vesille.











Olimme yllättyneitä miten hienosti Monsier Tsuk-Tsuk istui omassa korissaan rauhallisena jokimaisemia tarkkaillen, vaikka olimme varautuneet kunnon molskahdukseen. Olihan koiraherra ensimmäistä kertaa veneen kyydissä. Lautta lipui varmasti rehevän kasvillisuuden läpi ja välillä rantauduttiin uimaan vihreyden keskellä.

Jokivene vietiin joelle autolla, mutta nyt se jäi loppukesäksi odottelemaan rantapenkalle melojiaan, jotka saapuvat ainakin pari kertaa viikossa sen luo. Mainio päiväseikkailu kävellä Provencelaisia maaseututeitä pitkin viiniviljelysten ohi joelle, jossa perillä odottaa oma vene.


torstai 10. elokuuta 2017

Kesän paras piilopaikka löytyy joelta


Tämä kesä on ollut Etelä-Ranskassa hirmuisen kuuma ja olemme etsineet helpotusta koiran kanssa jokien ääreltä. Viime kesänä suuntasimme vielä välillä merenkin äärelle rannikon tungoksiin uimapaikkaa esimään,  mutta tuon villin koiraherran kanssa olemme päättäneet pysytellä ainoastaan maaseudun rauhassa. Useimmilla uimarannoilla koirat kun ovat kiellettyjä ja erityisesti tämän "eväsexpertin" kanssa ei sovi kävellä houkuttelevien piknik-korien ohitse liian läheltä....

Tämän kesän paras uimapaikka löytyykin joelta metsän siimeksestä. Se on meidän lähijoki tunnin kävelymatkan päässä tai joku muu rantapenkka tämän samaisen yli sadan kilometrin pituisen Argens-joen varrella. Kaikkein upeimmat vesiputouksetkin olemme jättäneet turistisesongin aikaan suosiolla väliin ja suunnanneet omiin piilopaikkoihimme nautiskelemaan viileästä virtaavasta vedestä.

Joinain päivinä neljänkympin helle on lamaannuttanut niin totaalisesti, että olemme jaksaneet raahautua ainoastaan naapurin uima-altaalle. Siellä vesikoiran lempipuuhaa on kopitella vettä suuhunsa letkusta, koska syvät vedet ovat vielä sen verran pelottavia, että karvakaveri tyytyy vahtimaan meidän uintihetkeä kiltisti uima-altaan reunalla istuskellen, kunhan saa välillä kunnon vesisuihkun kuonolleen.










perjantai 4. elokuuta 2017

Kesän viimeinen vuoristoseikkailu


Meillä oli mahdollisuus vielä yhteen lyhkäiseen vuoristoseikkailuun ja päätimme viettää tuon kesäyön lähivuorilla, jotta ehtisimme muutakin kuin istua autossa matkaa tehden. Halusimme joka tapauksessa mahdollisimman korkeille huipuille, sinne missä puut eivät enää kasva ja löysimme nämä aukeat maisemat Soleilhasin kylän tuntumasta Préalpes d´Azurin vuoristoalueelta laskettelukeskuksen vierestä.

Täällä ei ollut enää niin vihreää kuin korkeimmilla huipuilla Mercantourin ja Ecrinsin kansallispuistossa, vaan ruoho oli ehtinyt palaa karrelle kuuman auringon porottaessa. Maisemat muistuttivat kuitenkin niitä satumaisen kauniita murmeleiden kotikumpuja eikä suotta, nimittäin niitä ihania karvapalleroita löytyi yllättäen täältäkin muutama, vaikken ikinä olisi uskonut näin lähellä rannikkoa!

Murmeleiden kotikonnuilla sitten kiipesimme lähes kahden kilometrin korkeuteen Bernade-vuoren huipulle Mistralin tuulen puhaltaessa niin kovaa, että koirakin meinasi lähteä lentoon. Auringonlasku korkeuksista oli mykistävän hieno ja pimeän saavuttua laskeuduttiin takaisin alas laaksoon reissuauton suojiin yötä viettämään. Seuraavana päivänä pysähdyttiin matkan varrella rotkon syvyyksiin uimaan ja viilennyksen jälkeen uskaltauduttiin vielä keskelle helteistä peltoa heinäpaaleja pällistelemään.















Loppukesää voidaankin sitten kuvailla sanoilla tukala HELLE, ja katsotaan mihin kaikkialle päädymmekään helpotusta etsimään. Nyt siis taas uidaan.


tiistai 1. elokuuta 2017

Auringonkukkapelloilta vuorten huipuille


Roadtrippailun parhaimpia puolia ovat ehdottomasti sen suoma vapaus ja yllätyksellisyys. Maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja pysähtyä voi milloin mieli tekee. Joskus riittää, että ajelee edelliseltä yöpymispaikalta vain muutamia kilometrejä seuraavaan tukikohtaan, mutta välillä noustaan auringonkukkapelloilta ihan vuorten huipuille asti.

Kukkahattukoira oli tohkeissaan keltaisten kaunokaisten keskellä ja malttoi pienen jaloittelun jälkeen vetää muutaman tunnin tirsat ajomatkalla Ecrinsin kansallispuistoon. Sieltä löysimme yli kahden kilometrin korkeudesta niin upean yöpymispaikan vuorten keskeltä, että päätimme viihtyä kaksi yötä. Olihan meillä ohjelmistossa perustaa Tour de Francen kisakatsomo vuoren huipulle ja tehdä patikointiretki kolmelle upealle vuoristojärvelle.

Päätimme myös ottaa koirasta mallia ja pulahdimme jäätävään vuoristopuroon satumaisten kauniiden vuoristomaisemien keskellä.