Jokiveneilemässä

Koko pitkä kuuma kesä on etsiskelty helpotusta helteeseen vesistöjen ääreltä ja oma lähijoki on osoittautunut kaikkein rauhallisimmaksi pulahduspaikaksi turistisesongin aikaan. Uitu on varmaankin jo sata kertaa, joten kaipasimme vähän vaihtelua vesileikkeihin.

Olen haaveillut kajakista tai suppilaudasta jo jonkin aikaa, mutta kauhistellut niiden hintoja urheilukaupoissa. Kodin väliaikaisuus ja koiran istuttavan veneen tarve pisti aivot raksuttamaan. Miksipä ostaa uutta, kun voi itse rakentaa oman jokiveneen, joka mahtuu vieläpä sopivasti auton konttiin! Tai mikälie suppilaudan sekä kajakin risteytys tuo nyt onkaan, joka syntyi viemäriputkista, uretaanilevyistä, vanerista sekä laudanpätkistä, joista muotoiltiin tietenkin vielä myös melat.

Voilà! Ja Monsier luppakorvan lautta oli valmiina vesille.

Olimme yllättyneitä miten hienosti Monsier Tsuk-Tsuk istui omassa korissaan rauhallisena jokimaisemia tarkkaillen, vaikka olimme varautuneet kunnon molskahdukseen. Olihan koiraherra ensimmäistä kertaa veneen kyydissä. Lautta lipui varmasti rehevän kasvillisuuden läpi ja välillä rantauduttiin uimaan vihreyden keskellä.

Jokivene vietiin joelle autolla, mutta nyt se jäi loppukesäksi odottelemaan rantapenkalle melojiaan, jotka saapuvat ainakin pari kertaa viikossa sen luo. Mainio päiväseikkailu kävellä Provencelaisia maaseututeitä pitkin viiniviljelysten ohi joelle, jossa perillä odottaa oma vene.