Paratiisi on taas meidän!

Turistikausi on vihdoin loppunut ja lämpötilat ovat tipahtaneet "Suomen kesämäisiksi". Ihmiset ovat kaikonneet suosituimmilta uimapaikoilta ja me rauhaa kaipaavat luonnossa liikkujat uskallamme taas palata suosikki joille sekä vesiputouksille, joita olen usein myös paratiisiksi ylistänyt.

Näiden paikkojen kuvailemiseen voisi käyttää muitakin ylisanoja, mutta katsokaa mieluummin itse, kun kuvistahan se selviää....

Syksy tarttui mukaan Alpeilta

Vielä keskikesällä raikkaan vihreänä hehkuneet murmeleiden asuttamat vuorenrinteet Ranskan Alpeilla olivat ehtineet jo kellastua ja maisema kimalteli ilta-auringossa kultaisena.
Tummat pilvet törmäilivät vuorenhuippuihin ja harmaa taivas toi meille viestin alkavasta syksystä.

Jälleen yksi ikimuistoinen roadtrip Alpeilla oli tullut päätökseensä ja ajomatkalla kotiin taivas vihdoin repesi tiputellen ne tummat pilvet pisaroina alas koko kesän vettä kirkuneeseen maahan. Saimme kauan kaivatun sateen rutikuivaan Provenceen ja ilma viileni nopeasti kymmenellä asteella.

Ihana helpotus. Syksy on saapunut etelä-Ranskaan.

Karattiin taas Alpeille

Niinhän siinä taas kävi, että kun kalenterissa oli pitkästä aikaa kahden vuorokauden vapaa, täyttyivät nuo päivät nopeasti Alppisuunnitelmilla.
Suunnaksi otettiin Mercantourin kansallispuiston tuntemattomampi alue, josta ei löytynyt netissä nopealla vilkaisulla mitään tietoa, mutta kartan pieni nimetön sininen pilkku keskellä vuoristoa veti puoleensa. Sen täytyi olla hiljainen vuoristojärvi!

Aluksi ajeltiin niitä samoja tuttuja teitä, joita aina vuorille suunnatessa, mutta vähän ennen Colmarsin kylää käännyttiin kapealle hiekkatielle, joka mutkitteli rotkon toista reunaa nousten koko ajan korkeammalle. Tie päätyi joen varteen pienelle parkkipaikalle, jonka reunassa oli meidän yllätykseksi patikkakartta. Pienen nimettömän sinisen pläntin mysteeri selvisi ja tiesimme aloittavamme seuraavana aamuna patikoinnin Lac de Ligninin järvelle 2270 metrin korkeuteen.

Matkaa taitettiin suuntaansa 8 kilometriä ja reitti kulki aluksi metsässä jokia sekä rotkoja seuraillen, mutta mitä korkemmalle noustiin, sitä harvemmaksi kasvillisuus kävi. Murmelit huutelivat syksyisen kellastuneilla nummilla kimakoita varoitusääniään ja perillä järven rannalla meitä odotti komea näky, kun kymmenet korppikotkat lentelivät vuorien yllä.

                                                                                 

Pitkä kuuma kesä alkaa vihdoin hellittämään!

Tätä hetkeä on odotettu kuin vuoden suurinta fiestaa ja sitähän se melkein onkin. Turistikausi alkaa olemaan lopuillaan, lämpötilat ovat tipahtaneet kahdenkymmenen puolelle, syksy saapuu ja vihdoin voi taas kömpiä varjoisten jokirantojen piilopaikoista minne tahtoo. Sitä voi uskaltautua jopa seikkailemaan Rivieran tutuille merenrantapoluille.

Pitkä kuuma kesä alkaa vihdoin hellittämään!