Karattiin taas Alpeille

Niinhän siinä taas kävi, että kun kalenterissa oli pitkästä aikaa kahden vuorokauden vapaa, täyttyivät nuo päivät nopeasti Alppisuunnitelmilla.
Suunnaksi otettiin Mercantourin kansallispuiston tuntemattomampi alue, josta ei löytynyt netissä nopealla vilkaisulla mitään tietoa, mutta kartan pieni nimetön sininen pilkku keskellä vuoristoa veti puoleensa. Sen täytyi olla hiljainen vuoristojärvi!

Aluksi ajeltiin niitä samoja tuttuja teitä, joita aina vuorille suunnatessa, mutta vähän ennen Colmarsin kylää käännyttiin kapealle hiekkatielle, joka mutkitteli rotkon toista reunaa nousten koko ajan korkeammalle. Tie päätyi joen varteen pienelle parkkipaikalle, jonka reunassa oli meidän yllätykseksi patikkakartta. Pienen nimettömän sinisen pläntin mysteeri selvisi ja tiesimme aloittavamme seuraavana aamuna patikoinnin Lac de Ligninin järvelle 2270 metrin korkeuteen.

Matkaa taitettiin suuntaansa 8 kilometriä ja reitti kulki aluksi metsässä jokia sekä rotkoja seuraillen, mutta mitä korkemmalle noustiin, sitä harvemmaksi kasvillisuus kävi. Murmelit huutelivat syksyisen kellastuneilla nummilla kimakoita varoitusääniään ja perillä järven rannalla meitä odotti komea näky, kun kymmenet korppikotkat lentelivät vuorien yllä.