Kun voimakas aalto iskeytyy rantakiviä vasten, on syytä ottaa muutama askel taaksepäin tai Ryn-Rynin tapauksessa jopa pari paniikkiloikkaa. Kun näkee meren ensimmäistä kertaa elämässään, on se luonnollisesti vähän pelottava asia.
Ryn-Ryn on viettänyt koko elämänsä vuorien keskellä Sisteronissa ja sielläkin päässyt pelastustarhalla vietetyn kuuden ja puolen vuoden aikana vain lyhyille lenkeille, koska koiria tarhalla on niin monta ja auttavia ihmiskäsiä aina liian vähän.
Nyt tämän yhden tarhakoiran elämä on kuitenkin mullistunut toden teolla ja se on päässyt koirakaverinsa Tsuk-Tsukin kanssa tänä vuonna jo kolmelle roadtripille. Kaksi kertaa on käyty vuorilla ja viimeisin reissu suuntautui Hyereksen lähistölle Giensin niemimaan jylhille rantakallioille sekä Toulonin hiljaisiin sopukoihin Cap Sicien niemellä.
Ranskan Riviera ja Välimeri tarjoilivat jälleen niin upeita näkymiä, että tämä retkiseurue meni monta kertaa sanattomaksi ja haukuttomaksi.
Oih, mitä maisemia. Sielu lepää pelkästään näitä kuvia katsellessa.
VastaaPoistaTuolla vielä kun seisoisi ihan aidosti paikan päälläkin, olisin seitsemännessä taivaassa.
Juu kyllä täällä aina jonkun sortin taivaissa itsekin leijutaan, kun näissä maisemissa seikkaillaan :) Ei näihin paikkoihin kyllästy koskaan, vaikka on jo muutamaan otteeseen vierailtu. Etelä-Ranska on upea luontokohde :)
PoistaIhania näkymiä.....
VastaaPoistaEtelä-Ranska on kyllä upeaa seutua ja aina löytyy lisää uutta tutkittavaa :)
Poista