Teräsmummo ja superpappa voittivat vuoren

Meidän rautainen eläkeläispariskunta osoitti jälleen kerran miten helppoa on kiivetä vuorelle ja tulla sieltä alas, kun on koira. 

Vaikka kummallakin on kertynyt ikää kohta jo 11-vuotta, niin luppakorvien into patikkapolulla on ihan naurettavan hauskaa katseltavaa. Molemmat etenevät maata nuuskien ja välillä teräsmummo saa vainun villieläimestä jolloinka mennään kovaa. Niin kovaa, että narun päässä roikkuvien ihmisten ei auta muuta kuin pistää tahtia kovemmalle. Ilman hihnaa kun näitä kumpaakaan ei uskalla päästää vapaaksi, kun ovat niin kovia jäljestämään ja hieman itsepäistä sorttia. Haluamme silti taata mahdollisimman paljon vapauden tunnetta pitkissä hihnoissa, jotka tosin nekin välillä pingoittuvat kireiksi kuin viulunkieli. Molemmilla on vielä tottelevaisuuskoulu hieman vaiheessa ja välillä on hyvä tehdä vähän kertausharjoituksia....

Mutta siihen vuoreen! Aix-en-Provencen kupeessa komeileva Sainte-Victoiren vuori ei petä koskaan. Saimme taas sinisen taivaan ja viihdyimme poluilla kuutisen tuntia upeita maisemia ihaillen. Luppakorvat lepattivat vuoristotuulessa ja kirkkaalla kelillä saattoi tähyillä aina Välimerelle saakka.