Etelä-Euroopassa jo kolme vuotta asuttuani, olen joutunut toteamaan, että kulkukissat ja-koirat ovat täällä ihan tavallinen näky. Eläimiä hylätään luontoon ja jätetään oman onnensa nojaan kaupungeissa, jossa ne sitten lisääntyvät holtittomasti ja loukkaantuvat mm. liikenteen seassa. Kissat tuntuvat selviytyvän villinä paremmin kuin koirat ja täällä Provencen maatilallakin asustaa tällä hetkellä 15 villikissaa.
Ne ruokitaan aamuin illoin, niinkuin kaikki muutkin maatilan eläimet ja olemme rakentaneet niille lämpöisiä pesiä talven varalle. Pesät on rakennettu muovilaatikoihin ja vuorattu styrox-eristeen lisäksi oljilla, joten lämpöiset kissanokoset on taattu. Meidän piha on muuttunut parissa vuodessa kissojen hotelliksi ja karvakaverit osaavat odottaa ruokapalvelua aamuin illoin meidän kotioven takana. Ruokinnan lisäksi jokainen kissa käytetään eläinlääkärissä leikattavana, jottei niitä synny enää lisää. Tästä urakasta on jo puolet hoidettu, mutta ne kaikkein arimmat kissapedot aiheuttavat vielä päänvaivaa, koska niitä on hankala saada pyydystettyä. Harjoitukset siis jatkuvat....
Kissat ovat valloittaneet sydämeni ja kotini jo ihan pikkutytöstä lähtien, mutta surullisen kulkukoiratilanteen tajuttuani olen alkanut ajattelemaan yhä enemmän koiria. Ne pärjäävät ilman ihmistä paljon huonommin kuin kissat ja ovat miellytämisenhaluisina vieläkin helpompi julmuuden kohde.
Olin aina ajatellut, etten ole "koiraihminen", koska en halua asettua eläimen yläpuolelle ns. laumanjohtajaksi ja nautin siitä, kun kissat pompottavat minua ihan täysillä. Koiralle täytyy asettaa eritavalla rajoja, mutta olen opetellut tätäkin taitoa pikkuhiljaa käymällä eräällä koiratarhalla vapaaehtoisina lenkittäjinä jo kolmen kuukauden ajan. Koiratarhalla on kaikenlaisia koiria, mutta eniten näyttäisi olevan hylättyjä metsästyskoiria, joista ei ole ollut enää ikänsä puolesta hyötyä omistajalleen. Kaikki koirat ovat ihania ja olen ymmärtänyt, että paras rotu on "rescue-koira", oli se minkä näköinen tahansa.
Nyt on tietenkin päässyt käymään niin, että haluan tarjota eräälle koiratahan vanhukselle mahdollisuuden, koska sillä ei tunnu olevan enää muuta keinoa saada kotia eläkepäivilleen. Se on odottanut tarhalla jo seitsemän vuotta, että joku hakisi sen kotiin ja tämä pieni ihme tulee tapahtumaan ylihuomenna, kun haemme meidän uuden ystävän luoksemme.
Tätä uutta patikkakaveria tullaan näkemään pian (ja paljon) tämän blogin puolella.
Te olette kyllä aivan älyttömän ihania, kun huolehditte noista!
VastaaPoistaMiten muuten, Italiassa ainakin mustaa kissaa pidetään huonon onnen tuojana ja niitä hylätään selvästi eniten, nyt olen törmännyt jopa "pelastetaan mustat kissat" -järjestöön, näkyykö siellä samaa?
Täällä myös koiratarhalle päätyvät vanhat ja huonot metsästyskoirat. Molemmat meidän koirat on rescueita, isompaa ei tarhalta kukaan halunnut kun se on iso, vaikka luonteeltaan onkin maailman ihanin.
Juu olen täällä, ja varsinkin Espanjassa asuessani, huomannut, että nuo mustat eläimet saavat huonommin koteja pelastustarhalta. Tämä pätee niin kissoihin sekä koiriin ja on kyllä todella älytöntä taikauskoa!!
PoistaEspanjassa metsästyskoirien tilanne on aivan järkyttävän huono ja siellä erityisesti galgot kokevat kamalia kohtaloita taikauskon ja muun ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi. Etelä-Ranskassa tilanne ei ole aivan niin paha, mutta kyllä tuolla pelastustarhalla on aivan liikaa surkeita kohtaloita. Voi kun pystyisikin auttamaan niitä kaikkia! Eläinten auttaminen kun taitaa olla minun elämäntehtäväni :)
<3 Oi miten ihanaa! Onnellisia koirapäiviä teille! Hienoa, että annat kodin vanhukselle. Meillä on ollut aina koiria, joten itselle on taas kissat vähän vieraampia, mutta tykkään niistä silti paljon. Porukoilla on tälläkin hetkellä koira, ja nautin nyt jouluna niin kovasti kun pääsin taas Roopen kanssa puuhastelemaan. En ole koskaan tuntenut olevani mihinkään niin tervetullut kuin vieraillessa porukoilla, kun koiran riemulla ei ole rajoja saadessaan kaukaset perheenjäsenet taas kylään. :) Itse olen ollut niin hevosten kuin koirienkin kanssa aina melko salliva, kunhan pysytään turvallisuuden rajoissa ja on sellainen molemminpuolinen kunnioitus. Tykkään kyllä pehmeäluonteisista eläinystävistä, joiden kanssa voi elää harmonista arkea. :)
VastaaPoistaKiitos, olen kyllä niin innoissani <3
PoistaKaikki eläimet ovat ihania ja tuo jaottelu kissa- tai koiraihmisiin on kieltämättä vähän hassu. En vain näe itseäni kovasti käskyttämässä eläintä, vaan haluaisin toimia enemmänkin sen ehdoilla kevyesti suostutellen. Juuri niinkuin sanoit, että kunhan turvallisuus ja leppoisa yhdessäolo on mahdollista. Ja tärkeintä on, että pystyn tarjoamaan koiralle kaiken sen mitä se eniten tarvitsee, eli meidän uuden karvakaverin tapauksessa pitkiä kävelylenkkejä ja rutkasti huolenpitoa :)