Uusi pörröinen patikkakaveri!

Tiedoksi, että eläinten pelastustarhalle vapaaehtoiseksi ilmottautuessa kannattaa pitää mielessä, että tarhalta saattaa tarttua työnteon lomassa mukaan kotiin vietäväksi myös uusi karvakaveri.
Näin kävi jo Espanjassa kaksi ja puoli vuotta sitten, kun olimme auttelemassa eräällä kissatarhalla. Adoptoimme sieltä tarhan vanhimman kissaneidin Pollin, joka on nyt jo 15-vuotias seniori.

Ranskassa asustellessa olemme käyneet koirien pelastustarhalla lenkittämässä karvakavereita jo kolmen kuukauden ajan ja myös siellä iskin silmäni erääseen eläinvanhukseen. Hän oli odottanut tarhalla jo seitsemän vuotta, että joku hakisi hänet kotiin ja huomasin että minä taidan olla seniorin viimeinen mahdollisuus.

Tämä jo 9,5 vuoden ikään ehtinyt energinen koiraherra, tarhalla "Monsieur Gourmandiksi" kutsuttu pikku ahmatti on aina yhtä innokas lenkille lähtijä. Koiratarhalla se pääsi vain pari kertaa päivässä lyhyelle kävelylenkilleen vapaaehtoisten ansiosta ja takajalat innosta täristen se aina painoi kovaa eteenpäin kuin höyryjuna. Sen nimi Chuck taipuikin suussani Tsuk-tsukiksi vauhdikkaan luonteensa puolesta ja en kestänyt ajatusta, että tämä energiapakkaus tulisi viettämään loppuelämänsä pienessä kopissaan.

Se ei ole koskaan tottunut asumaan sisätiloissa ja eräs aiempi adoptiokokeilu oli mennyt mönkään, koska Tsuk-tsuk oli innoissaan ominut ja tuhonnut kaiken kodin irtotavaran. Tämä oli myös yksi syy, miksi erityisesti hän olisi meille sopiva koira, koska emme voi kissojemme vuoksi ottaa koiraa sisälle asumaan. Onneksi täällä Ranskan kodissamme on yksi ylimääräinen huone omalla sisäänkäynnillä ja siitä on nyt tehty Tsuk-tsukin oma poikamiesboxi, jossa hän saa sisustaa kotinsa ihan itse. On se sitten rikkipurtuja leluja tai myllätty petipaikka.

Mutta mikä tärkeintä, Tsuk-tsuk saa juoksennella pihalla vapaana isossa aitauksessaan ja ennenkaikkea osallistua mukaan patikkaretkille. Hän taitaakin olla maailman parasta patikkaseuraa.