Tsuk-Tsukin puheenvuoro

Ihmiset on hassuja.

-Kun me kävellään metsässä tai vuorilla, mun ihmisillä on sellanen pieni juttu mukana, jolla ne osottelee mua ja pyytää istumaan tai muuten vaan katsomaan niitä päin. Ne toistelee mun nimeä ja näyttää tyytyväisiltä. Välillä ei aina kerkeis, kun on niin paljon kaikkea nuuskittavaa, mutta teen sen silti, varsinkin jos saan namin palkaksi. Kun ne on sitten aikansa osotelleet mua sillä jutulla, niin sitten taas jatketaan matkaa, kunnes tämä kumma kuvio taas toistuu.

-Ihmettelen myös miksi ihmiset ei yhtään nuuski ja lähettele viestejä kaltaisilleen merkkailemalla puiden runkoja ja pylväitä. Se on ainakin mun lempipuuhaa ja varsinkin jos löydän villisian hajun, niin ois kiva painella kovaa metsään sen perään. Jostain syystä mun ihmiset ei yhtään ole kiinnostuneet näistä kaikista hajumerkeistä.

-Mä tiedän mitä mun ihmiset tarkoittaa, kun ne sanoo; istu, paikka, tule tänne, anna tassu ja anna suukko. Ennen osasin vaan istua, kun mulle sanottiin "assis", mutta nämä mun omat ihmiset puhuu eritavalla, kuin pelastustarhalla puhuttiin. Kaiken tämän uuden mä opin namien avulla ja tottelen aina kun huvittaa. Monesti on kyllä kaikkea paljon tärkeämpää, mutta tassua ja suukkoja annan ihan pyytämättäkin, kun haluan kaiken huomion vaan itselleni. Yleensä nää temput tepsii hyvin.

Jos pääsisi koiran pään sisälle, niin voisi kuvitella, että yllämainitut pyörivät ainakin kovasti mielessä. Tsuk-Tsukin mielestä on myös hirveän jännää tavata uusia ihmisiä, kuten meidän luonamme vieraillut Jenni viime viikolla. Ystävämmekin osoitteli Tsuk-tsukkia paljon kamerallaan ja sai taltioitua ihania hetkiä meidän patikkareissuilta, joista postauksen kolme ensimmäistä kuvaa ovat muistona. Kiitos Jenni!